Transilvanian takamailla on kylä, jossa uskotaan valkosipulin voimaan. Sitä roikkuu katoista ja ovenpielistä, ihmiset ympäröivät sillä vuoteensa ja tunkevat taskuihinsa. Miksi? Nuori tiedemies Alfred selvittää mysteeriä.

Kylpevä neito vaarassa!

Sarah, kylän majatalonpitäjän nuori, hehkeä ja viaton tytär, nauttii vaahtokylvystä. Kattoikkunasta alas laskeutuu uhkaava hahmo. Alfred näkee kaiken, mutta onko jo myöhäistä? Tarunomainen kreivi on saapunut ottamaan omansa. Kuinka Sarahin käy?

Sarahin isä lähtee pelastusretkelle, joka päättyy onnettomasti. Alfred ja hänen esimiehensä, professori Abronsius, etsivät kreivin linnaa. Täysikuu nousee ja tanssiaiset alkavat. Ehtivätkö he ajoissa pelastamaan nuoren Sarahin viattomuuden?

KULTTIMUSIKAALI NYT SUOMESSA! 
Pohjoismaitten kantaesitys. Vampyyri-musikaali Seinäjoella.

ROOLIT

Kreivi von Krolock Jyri Lahtinen
Sarah Raili Ruutu
Professori Abronsius Esa Ahonen
Alfred Ville Salonen
Rebecca Leena Rousti
Herbert Jouko Enkelnotko
Chagal Heikki Vainionpää
Magda Anne Vihelä
Koukol Antti Railio

--

TYÖRYHMÄ

Ohjaaja Olli-Matti Oinonen
Koreografia Harri Kuorelahti
Lavastus Marjatta Kuivasto
Pukusuunnittelu Leena Rintala
Maskeerauksen 
suunnittelu Kaija Ilomäki
Äänisuunnittelu Petteri Karri
Valosuunnittelu Hannu Raja-Aho
Kapellimestari Timo Ristilä 

Musiikki Jim Steinman
Käsikirjoitus Michael Kunze
Suomennos Marika Hakola

Arvioita:

Eclipsis.org:

Alfred - Ville Salonen: Tiedoksi kaikille niille jotka sanoivat että Salonen pystyy esittämään ihan minkä ikäistä roolia tahansa: olitte oikeassa. Hetkeäkään ei käynyt mielessä että Alfred olisi jotenkin väärän ikäinen.
Sitä paitsi Seinäjoen Alfred on aivan ihana. Hän ihailee syvästi professorinsa ehdottoman rationaalista otetta (mikä ei tosin estä assistentia facepalmaamasta professorinsa imarteluheikkoudelle linnan portilla  ), ja häpeää syvästi kun ei pysty täyttämään esikuvansa vaatimuksia. Hän rakastaa syvästi Sarahia ja pelkää sekä vampyyreitä itsejään että näiden hypnoottista valtaa ihmisiin. Ja voi pojat, mikä ääni Salosella on. 
Alienoria kompaten, ensimmäistä kertaa Alfred nousi minunkin mielessäni ihan oikeasti musikaalin päärooliksi.

Alfred (Ville Salonen): Minun on tähän alkuun todettava, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin Alfredin josta todella pidän, ja se teki musikaaliin aikamoisen muutoksen! Salosen Alfred on aivan ihana tapaus - hänen koomikon kykynsä ja ajoituksensa ovat mahtavasti kohdallaan, hänen äänensä on aivan upea (mikä Für Sarah!!) ja hänen tulkintansa roolista kertakaikkisen sympaattinen. Tämä Alfred ei ole yhtään tyhmä, ainoastaan hieman ressukka, ja tavattoman hyväätarkoittava ja vilpitön. Ihanaa!

+ Ohjaus on hieno. Henkilöhahmot ovat moniulotteisia ja uskottavia ja heidän keskinäiset kemiansa toimivat loistavasti. Tilannekomiikka on hillitöntä ja vuorottelee saumattomasti vakavien elementtien kanssa. Oinosen ohjaus ei ota itseään lainkaan niin vakavasti kuin Baltuksen, vaan jättää pönötyksen taakseen ja etenee riemukkaasti itselleen naureskellen, mikä sopii tähän musikaaliin kuin kulmahampaat vampyyrille.

+ Jyri Lahtinen loikkasi kertaheitolla Krolockien kaikkien aikojen top3-listalleni. Mies on yhtä aikaa sekä eteerisen kaunis että hyvin maskuliinen ja vieläpä reilusti baritoni, mikä on viime vuosina ollut harvinaista herkkua kreivirintamalla. Hänellä on todella kaunis ja persoonallinen ääni, joka taipuu vaivattomasti niin klassiseen kuin rokkaavaankin tekniikkaan. Lisäksi hän näyttelee erinomaisesti - en olisi voinut toivoa parempaa kreiviä!

+ Jouko Enkelnotkon Herbert on hillittömin koskaan näkemäni; meinasin tikahtua nauruun jo ensimmäisen näytöksen finaalissa. Hän jättää ulkomaalaiset kollegansa kevyesti varjoonsa loistavalla näyttelijäntyöllään ja hempeän roosalla vaatetuksellaan. Mahtavia prinsessapukuja!

+ Näyttelijät ylipäätään ovat aivan loistavia. Tästä porukasta näkee, että heidät on valittu rooleihin nimenomaan taitojensa perusteella. Henkilökohtainen suosikkini on Esa Ahosen professori Abronsius, joka ottaa kaiken riemun irti tanssiaispuvustaan ja ehtii vielä pyllistää vahingoniloisesti vampyyreille linnasta paetessaan.

+ Lavastus on todella kaunis; pidän majatalon sisäpuolesta, linnan julkisivusta, kirjastosta ja kryptasta enemmän kuin esimerkiksi Kentaurin vastaavista.

+ Puvustus on niin ikään todella onnistunut (hatunnosto kreivin viitattomuudelle tanssiaisissa), samoin erityisesti von Krolockien maskeeraus. Ja isä-Krolockin tukka! En ole ikinä nähnyt niin upeaa peruukkia.

+ Rukous linkittyy ensimmäistä kertaa loogisesti muihin kohtauksiin.

+ Sarkofageissa nukkuvat von Krolockit ovat hillittömiä havahtuessaan Alfredin tohelointiin kryptassa. Isä-Krolockin ilme oli sanoinkuvaamaton ja Herbert näytti riemastuttavalta kääntyessään vatsalleen ja jatkaessaan takamus pystyssä uniaan.

+ Punaisten saappaiden ja menuetin koreografiat ovat upeita.

Ville Salonen Alfredina on ihastuttava, samalla sekä herttainen että hauska. Pidän siitä, miten hahmoon on tuotu lisää huumoria tekemättä Alfredista silti tyhmää. Vaikutuin Salosen äänestä jo Mustalaisruhtinattaressa, ja Sarah'lle-kappale sai ansaitusti yhdet illan isoimmista aplodeista. Yhdessä Abronsius-Alfred-kauhukaksikko on lyömätön, heillä on mahtava kemia.

Ville Salosen Alfredia oudoksuin ennen kuin näin hänet toiminnassa. Salonen ei ole sellainen Alfred johon on tottunut, ei nuori eikä enää siis lapsen kengissä. Hän on jotain paljon parempaa. Alfredkaan ei ole ennen säväyttänyt minua kunnolla, mutta nyt halusin halata eksynyttä raukkaa ja pelastaa hänet vampyyreilta. En ole KOSKAAN, en MISSÄÄN enkä KETÄÄN halunnut pelastaa vampyyreilta. No, kerta se on ensimmäinenkin. En jaksaisi enää lukioiden kiusaksi lässyttää siitä, miten erilainen ja uskomaton kukakin oli, mutta se valitettavasti pätee myös Alfrediin. Salonen osasi esittää pientä ja eksynyttä olentoa, mutta silti hänen äänensä kantoi selkeänä ja kuuluvana läpi teatterin. En sano suinkaan, että muut Alfredit olisivat piipittäneet, mutta itse yllätyin sitä, miten pelokkaasta olennosta lähtikin yllättäen niin voimakas ääni, joka oli täynnä tunnetta, etenkin toivoa huomisesta. Säälin Alfredia todella, mihin raukka olikaan vedetty mukaan!

somesuperfluousopinions.blogspot:

We saw the show only a week from the premiere, so there's reason to suspect the performances will only get more refined in the future, but that's not to say they weren't really good already. I think I enjoyed Esa Ahonen as the Professor and Ville Salonen as Alfred the most - the former was simply hilarious (and his first song really amazed the audience, me included), and the latter was the epitome of the word adorable. If I have to say something negative, I think Heikki Vainionpää's Chagal was a bit too over-acted for my tastes. Then again, the part seemed to be written in an over-the-top way anyway, so it didn't bother me too much.
As a whole, the whole cast's energy really radiated to the auditorium. Everyone seemed to be giving their best and enjoying what they were doing.

Musical Vienna:

Mit einer fulminanten Premiere des Erfolgsmusicals TANZ DER VAMPIRE am vergangenen Samstag, den 10. September, im Stadttheater in Seinäjoki bringen die Vereinigten Bühnen Wien eine weitere Eigenproduktion nach Finnland.

Minutenlanger Applaus, Jubel und Standing Ovations – so nahmen die finnischen Musicalbesucher die tanzenden Vampire in Seinäjoki auf. In den Hauptrollen begeisterten die stimmgewaltigen Musicalstars Jyri Lahtinen als Graf von Krolock,Raili Ruutu als Sarah und Ville Salonen als Alfred mit Grusel-knisternder Erotik auf der Bühne. Für Humor und Lacher in allen Reihen des 430 Sitzplätze fassenden Theaters sorgte Esa Ahonen als schrulliger Professor Abronsius. Insgesamt soll die Show mindestens ein Jahr mit jeweils 80 Vorstellungen in Seinäjoki laufen.